Hyllyvillä nevoilla kasvavaa marjaa on käytetty jo pronssikaudella, ja myöhemmin karpalosiirapilla on hoidettu vatsahappoja, kuumetautia ja keripukkia. 

Moneen vaivaan

Karpaloa voidaan luonnehtia supermarjaksi, ja se sopii myös sairauden hoitoon. Karpalososetta käytetään imeväisikäisen suutulehduksen sammaksen hoitoon. Karpalouutetta käytetään virtsatietulehdusten hoitoon kaiken ikäisillä. Oulun yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2012 vaivat vähenivät lapsilla jopa 40%.

Karpalo sisältää sokeria 3–4,5 %. Marjan makeus kuitenkin peittyy happamien sitruuna- ja omenahappojen alle, joita on marjoissa 3–5 %. Runsaasti on myös hyytelömäistä pektiiniä, joka aiheuttaa marjan kovuuden. Lisäksi karpaloissa on C-vitamiinia 10–30 mg/100 g.  Marjat sisältävät runsaasti myös E-, K-, A- ja B-vitamiineja sekä terveysvaikutteisia Omega-3- ja -6-rasvahappoja. Kversetiini-nimisen flavonoidin ja lignaanin tiedetään hidastavan ikääntymistä ja auttavan hormonaalisten syöpien ehkäisyssä.

Karpaloiden säilyvyyden takaa bentsoehappo, jota marjassa on 0,03–0,1 %. Talven aikana pektiini hajoaa, hapot vähenevät ja sokeri lisääntyy. Marja on siten keväällä pehmeä ja makea, mutta ravintoarvoltaan huomattavasti syksyistä huonompi. Karpalot siis kannattaa kerätä syksyllä, niiden maku vain paranee syksyn edistyessä, ja makoisimmat marjat kerätään juuri ennen lumen tuloa. Karpaloista voi sitten tehdä terveellisiä juomia, hyytelöitä, kiisseleitä ja hilloja. Marjasta saa myös maistuvaa likööriä. 

Taksonomin päänsärky

Karpalo on sirkumpolaarinen kasvi. Se siis kasvaa viileässä ja lauhkeassa ilmastovyöhykkeessä koko Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Arktisilta alueilta sitä ei enää tapaa. Etelässä karpalo ei kasva Alppien eteläpuolella. Suomessa esiintymisen pohjoisraja kulkee Muonion-Saariselän linjalla. Runsaimmillaan karpalo on Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Suomenselällä.

Karpalolajeja on kaksi, iso- ja pikkukarpalo, ja yleensä karpaloista puhuttaessa tarkoitetaan isokarpaloa. 

Suomessa L.O. Ervin vuosina 1946–1956 tehdyissä karpalon kasvatuskokeissa selvisi, että isokarpaloita on monia erilaisia kantoja.  Marjan muoto vaihtelee pyöreästä pitkulaiseen, eroja on myös lehdissä ja satomäärässäkin on eroja. Taksonomia on siten hyvin epäselvä. Normaali karpalo on tetraploidi, 48 kromosomia sisältävä kasvi. Suomesta on kuitenkin löydetty yleisenä myös heksaploidia karpaloa. Tämä karpalo on rotevampi, mutta marjasadoltaan perusmuotoa huonompi. Karpalosta on myös pienikokoinen muoto, ja lisäksi kasvista tunnetaan sekä valkokukkainen että valkomarjainen muoto.

Viljelty pensaskarpalo on amerikkalainen kasvi, jolla on isot ja komeat marjat. Meillä sen marjat eivät ehdi kypsyä, mutta kasvatus onnistuu jo Virossa. 

Suomessa hyvältä suolta kerää villiä karpaloa helposti 20–30 kiloa päivässä, ja hehtaarisadot ovat helposti jopa 1000 kiloa. Kotimaan kauppaan poimitaan vuosittain karpaloa vain 40–50 tonnia. Tämä määrä ei kuitenkaan kata koko tarvetta ja karpaloa joudutaan tuomaan ulkomailta. Ennen Ukrainan sotaa karpaloa tuotiin lähinnä Venäjältä. 

Teksti ja kuva: Hannu Eskonen